Ja sitten ei niin koiramaista

Aloin viime lokakuussa juoksemaan, tarkoitus oli ihan omaksi iloksi, sisko-tytön innoittamana. Tosin koirathan saavat siinä samalla lenkin myös. Muusa juoksi vielä alkuun mukana, kun lenkit olivat lyhyempiä, mutta enää ei edes halua lähteä mukaan, ja Santerihan ei saa vielä ikänsä puolesta olla juoksulenkillä mukana. Elmeri onkin hyvässä kunnossa, kun käydään semmoisia n.10km lenkkejä (ja vielä pidempiä vapaa päivinä sitten) ja Emppuli juoksee koko ajan vapaana, että kilometrejä pojalle kertyy vielä enemmän. Elmeri tykkää kovasti myös tästä harrastuksesta Kiloja itseltä sekä koiralta on matkan varrella tippunut, minulta toki paljon enemmän, ja vieläkin vois pikkaisen lähteä, Elmeri on hyvin timmissä kunnossa, tosin on siihen varmaan vaikuttanut myös metsästysaika.

Pikku-sisko päätti, että sen 30vee juhlia juhlitaan sitten maratonin merkein, siinäpä sitten juhlakansalle haastetta, enemmän oli kyllä porukkaa huolto-joukoissa, mutta huolto toimi matkan varrella hyvin. Koiruudet olivat kannustus joukoissa mukana.

Toisen pikku-siskona kanssa juostiin puolikas maraton 21.1km aikaan 2.17 Päivä oli kylmä ja sateinen, ensimmäisellä kierroksella oli vielä ihan hyvä juosta, toisen kierroksen lopussa meinasi vähän kylmyys ruveta hyydyttämään, kuiteskin jaksettiin Tiinan kanssa koko ajan hyvin,  hieno tapahtuma, ja varmasti lähden uudelleenkin Synttärisankari sai 30km täyteen(Katin tavoite oli kokonainen), kunnes jalat kramppasivat niin pahasti, että joutui keskeyttämään, mutta hieno saavutus siinä kelissä.

Meidän huoltoporukkaa

Puhu mitä puhut, mutta juoksemista elä lopeta...