Sunnuntaina 24.2, tältä näyttää koira jolla alkaa näkyä oireet kasvohalvauksesta

Näyttää silmätulehdukselta, jollaiseksi minäkin ensimmäisellä kerralla sitä luulin, Muusahan halvaantui kuusi vuotta sitten, jolloin oli syötettävä ja juotettava, ei saanut mitään suuhunsa, vaan suu roikkui auki. Virallinen diagnoosi oli kolmoishermo halvaus, voi aiheutua rokotuksista, rauhottamisesta, vedosta, kylmästä tuulesta/sateesta. Ja varmuuttahan paranemisesta ei ollut, mutta kiitoksia Marjutin hoitojen Muusa oli viikossa kunnossa, että pystyi itse syömään ja juomaan, puruluiden syöminen onnistui jo n.kuukauden kuluttua. Parin kuukauden päästä pään toisen puolen lihakset surkastuivat, mutta koira palautui ennalleen. Sitten saakiin olla monta vuotta, että ei ollut minkaanlaisia merkkejä, kunnes Moonan kuoleman jälkeen viikon päästä alkoi silmä roikkua samallalailla kun ensimmäisellä halvaantumis kerralla, nytten alettiin sitten heti antamaan aconiutumia useampi annos, ja säikähdyksellä päästiin. Kunnes taas 24.2 sunnuntaina oireet alkoivat tulla, ja tällä kertaa oireet ei meinannut mennä niin helposti ohi, mutta kiitoksia jälleen Marjutille, taidettiin päästä säikähdyksellä.

Muusa seuraavan päivänä (maanantai 25.2)

Asiaa olen nytten miettinyt, että mitä yhteläisyyksiä näiden kohtausten aikana on ollut, niin todella kylmät syksyiset sateet ja tuuli, ja nyt viimeisinpänä järkyttävän kylmä viima ja pakkasta. Eli Muusa ulkoilee nyt aina kylmemmillä keleillä takki päällä. Ja tietenkin kylmillä tuulisilla ilmoilla vältetään pitkiä lenkkejä.