Viime viikonloppuna oltiin Elmerin kanssa Nokialla kevään ensimmäisessä mejä-kokeessa. Talven keskeltä lähdettiin keväisiin maastoihin, harjoittelemaanhan ei sitten päästy ollenkaan, että sikäli hirmu viisasta lähteä kakaran kanssa, nooh...ihanaa oli kumminkin päästä kokeisiin:))

Ajeltiin perjantaina Tuijan luokse, Tuijalla on aivan ihana "piilopirtti" ja kiitoksia taas Tuijalle kaikesta, tais Tuijakin vähän mejä-puremaa saada:)) Ei vaan kun Minalle tekemään jälkiä:))

Viikonloppuun mahtui paljon, mutta onneksi kaikki päättyi kumminkin hyvin, ja varmaan meistä jokainen koepaikalla olija oppi jotain:)) Kiitoksia jälleen Katjalle, Tainalle, Hannelle, Elisalle ja Karlalle hyvin järjestetystä kokeesta:))

Elmerin koe selostus: Tuomarina Salokanto Jari

Elmeri hiipii hieman varovaisesti Pirkanmaalaiseen perinnemetsään, jonka hajumaailma ja kokonaisuus sinänsä oli kuin eri maailmasta tuttuun pohjoiseen jänkään. Meno olikin aluksi tunnustelevaa varmistuen vähitellen jäljestystä oleellisesti muistuttavaksi menoksi kirsun pitäytyessä aika turvallisesti tiukasti alaspäin. Lyhyin kaarroin ja nopein sivupistein edettiin kohti ensimmäistä kulmaa, johon asti tasainen kulku ei koskaan vienyt, vaan jäinen suopläntti hieman ennen kulmaa oli houkutellut peuroja viivähtämään laajemmallakin sillä alueella ja siihen jäi pyörimään myös tämä nuori jälkikoira. Eteenpäin päästiin jahka jälki oli uudelleen osoitettu, mutta kulman ympäristö oli täynnään näitä samoja mielenkiintoa herättäviä steppausjälkiä. Eikä kulmaakaan koskaan löydetty vaan mielenkiinto vei siitä poispäin. Koira ohjattiin kulmalle ja uusi suunta osoitettiin. Toinen osuus jäljestettiin tasaisesti, joskin innostuneet pistot välillä pois jälkiuralta värittivät tätäkin osuutta. Nämä pistot eivät kovin haittaa jäljestystä, koska koira hyvin määrätietoisesti kuitenkin osaa jäljestää. Parhaimmillaan koiran meno on valmista jälkityötä, jossa nenä neuvoo kyllä missä porukan pitää mennä, mutta aika ajoin keinotekoinen verijälki vaan jää mielenkiinnossa toiseksi, ja kaikki muut hajut pistävät tarkistamaan niin monta kertaa, että verijäljeltä ollaan ihan ulkona. Näin kävi tässä suorituksessa vielä kerran. Viimeisen osuuden aivan loppuhetkillä koiralta hävisi punainen lanka kokonaan ja metsässä touhuttiin  vain ja ainoastaan sen takia kun siellä oli kaikkea kivaa. Koe keskeytettiin. Monessa suhteessa hyvin lahjakas jälkikoira, jonka suoritus on syksyllä taatusti jo aivan ihan eri maata kuin tänään, jos vain jaksetaan harjoitella.

Niin kävi Elmerille, että peurat pistivät nuoren poijjan pään sekaisin, siinä jäljellä ollessa katselin, että ei tainut olla kohtaa jossa ei olisi ollut sorkanjälkiä:)) 0 sato oli aika runsas tässä kokeessa, tais kaikille vähänkin erimaastoista tuleville peurat olla kompastuskivi:)) Mutta Elmeriin olen silti tyytyväinen, eihän pojalta oikein voinut vielä mitään odotella, mutta kun päästään harjoittelemaan, niin eiköhän rupea tulostakin syntymään, ja osoittihan poika kumminkin jo jäljestystaitojaan, ja ennen kaikkea meillä oli mukava viikonloppu!

Tänään käytiin koirien kanssa vappulenkillä, samalla katseltiin lumitilannetta ja maastoja mihin päästäisiin jälkiä vetämään...

Joissain kohti ei ollut lunta ollenkaan, näitä kohtia ei vielä hirveästi ollut...

Meidän auringonpalvoja Iiris:))

Yritäppä saada kaikki kolme kunnolla kuvaan, aina yks on sen näköinen, että nyt ei oikein kiinnostais:))

Jäät alkavat sulaa

Vielä pystyy Musu ottamaan lumikylpyjä:))