Silmät olivat ok. Ja pikku-neiti oli niin reippaasti vastaanotolla. Ajattelin että mitenköhän suhtautuu nytten klinikalla käyntiin, kun viimeksi kuvattiin lonkat. Mutta häntä heiluen innostuneena mentiin sisälle, ja ovesta kun pääsi sisälle, niin oikein katsoi kaikkia iloisena että: näettekö? minä olen saapunut!Ei siis ainakaan vielä mitään eläinlääkäri kammoa, ja toivottavasti ei tulekkaan.

Moona ja Muusa olivat myös autossa mukana, ja tiesivät kyllä pihassa että missä oltiin, liimautuivat samantien takapenkkien selkänojaan kiinni ja yrittivät olla huomaamattomia. Ja kyllä näyttivät olevan todella huojentuneita kun saivat jäädä autoon. Kyllä vanhat tytöt katsoivat, että: "hullu tuo pentu kuin noin iloisesti menee lääkäriin" No on se hyvä että joku kolmesta menee innolla lääkärinvastaanotolle.( toiset pitä suunnilleen kantaa sisälle, ei auta edes herkkupalat huokutteluun)

Tänään meillä kävi myös nokikolari, ja tytöthän hienosti hymyillen ottivat hänet vastaan, tosin kyllä sain hänelle rauhoitella että ne nauraa ihan oikeasti, vaikka "irvistys" saattaa tuoda mieleen toisia ajatuksia. Mutta nytten ovat tytöt nähneet sitten nokikolarinkin, ja saa olla ylpeä niistä, että ei näyttänyt nokinen mies yhtään pelottavan.