Kirkkaimmat tähdet lähtevät täältä ensimmäisinä.

Iiriksestä luopuminen oli yksi vaikeimmista ja raskaimmista päätöksistäni, ikävä on suunnaton, jotenkin on niin vaikea hyväksyä nuoren koiran sairastuminen ja lähteminen.

Iiris rupesi parin viimeisen vuoden aikana käyttäytymään agressiivisesti ja arvaamattomasti, joka paheni paljon viimeisen puolen vuoden aikana, höykkäyksien kohteeksi joutuivat perheen omat koirat, sekä siskoni-koira Taiga. Ja lenkkeilyt täytyi ruveta suunnittelemaan sillein, että muita ei olisi paljoa liikenteessä. Iiris sai käsittämättömiä raivokohtauksia kohdatessaan lenkillä ihmisiä ja koiria, sillä hetkellä ei saanut minkäänlaista yhteyttä Iirikseen, miten nopeammin pääsit tilanteesta pois, sen parempi. Mietin, että onko siitä kiinni, että liikutaan paljon metsissä, eikä niin sanotusti "ihmisten ilmoilla", mutta Iiris kasvoi ensimmäisen vuotensa kaupungissa, ja paljonhan sen kanssa reissusin jne..ja muut koirani, eivät samoissa tilanteissa reagoi mitenkään.Ei ole sitäkään selitystä, että kun se siellä "maalla" on ja ei näe muita paljoa. Viimeisen parin viikon aikana raivokohtauksia alkoi tulla usein ja ihan selittämättömissä tilanteissa.Niinpä täytyi sitten tehdä raskas päätös, olin asiaa jo miettinyt, että mitenköhän tässä käy, voiko tämmöistä elämää elää ja onko Iiristäkään kohden oikein yrittää pitää se täällä, kun toinen ei ole terve, ja sitten kun tiesi vielä sukurasitteet.Sitten tapahtui traaginen tapahtuma,jossa Iiris hyökkäsi niin pahasti Muusan päälle, että Muusa täytyi viedä lääkäriin, jossa mm. Muusa jouduttiin nesteyttämään suuren verenhukan vuoksi.

Iiris oli mitä ihanin koira terveenä ollessaan, ja mitä rakkain, Iiris on varmaankin minulle kerran elämässä, Iiriksen kanssa koettiin niin paljon, ja Iiris toi minulle niin paljon kaikkea, varsinkin jäljestyspuolen, mutta näin oli varmaankin tarkoitus, Iiris kerkesi saavuttaa kaiken jäljestyspuolelta lyhyen elämänsä aikana.Mutta kaikki saavutukset ovat toissijaisia, jos Iiris ois vaan saanut olla terve ja meidän kanssa, millään muulla ei ole merkitystä.Minun oma rakas pikku-koirani, jätti tassun jälkensä ikuisesti sydämeeni.Iiris tuhkattiin ja vietiin Moonan viereen, siellä kaverukset nukkuvat nyt vierekkäin.

Nyt on Iiris saanut terveytensä takaisin, ja nyt sen on hyvä olla, ja ihokin on terve, siellä on nyt uudet jäljet nuuskittavana, jäljestämistä Iiris rakasti koko sydämellään.

Kiitoksia kaikille muistaneille, tapaus oli traaginen, jonka seurauksia hoidetaan vieläkin.

Iirikselle

"Kun taas takaisin
Muistoihin vaelsin
Vain näin sinun kuin
Ennenkin rakkahin

Sä missä nyt oot
Tietää voi sitä en
Kuitenkin yhä näin
Muistelen

Kauniimpaa löytää voi en milloinkaan
Kauniimpaa en päällä maan
Kauniimpaa aikaa
En enää elää saa
Päivät nuo jääneet on taa

Kun yhdessä niin
Käsikkäin kuljettiin
Vain katsottu ei
Tuleviin murheisiin

On muistot kuin
Kukkia varrelta tien
Kädessäin yhä näin
Niitä vien"