Maijan kanssa ruvettiin sitten sanoista tekoihin, kuljettiin viikolla muutamana iltana eri maastoja katselemassa mihin saisi jäljen vedettyä (mistä olisi lumet sulannut) ja kyllähän tuolta vaaralta löytyi sitten semmoinen kohta johon voitiin jäljet vetää.

Ja aamulla sitten jälkeä tekemään, vähän vettä satoi, mutta sekös meitä koiraihmisiä haittaa. Illalla päästiin sitten Iiriksen ja Titan kanssa kokeilemaan, mitäs nuoret neidit tuumaavat ensimmäisestä verijäljestä. Ja allekirjoittanut sai hyvää oppia Maijalta, josta olen todella kiitollinen.

Ja ensimmäisenä jäljelle pääsi Iiris. Minua jännitti, että mitähän Iiris tuumailee. Iiris osoitti emännälle, että emännän hermoilu oli ihan turhaa. Iiris lähti hyvin matkaan, tarkasti maavainua käyttäen, neiti keskittyi ihan täysin hommaan, oli ilo seurata miten motivoitunut koira oli, ja huomasi että ympärillä saa olla häiriötä, neiti pystyy kyllä keskittymään. Makaukset ja kulmat menivät myös hyvin ja kaadolla teki merkkauksen niinkuin pitääkin. Iiriksen jäljellä oli tien ylitys ja sitten jälki meni lähellä tietä, Iiris meni reippaasti tien yli eikä ollut halujakaan jäädä tietä pitkin menemään. Oli onnistunut päivä Iiriksen kanssa, näki että koira on oikeassa hommassa ja on innostunut siitä, tästä on mahtava jatkaa. Ja vielä kun saisi emännänkin toimimaan oikein eikä säheltämään, koira kyllä osaa hommansa, mutta emännällä on vielä paljon oppimista! mutta eiköhän se tästä.

Iiris jäljellä

Iiris kaadolla, kaadolla meillä oli hirvensorkka

Titta jäljellä

Titta kaadolla