Eilen neidit sitten pääsivät Saulin mukaan päiväksi liikkeelle, ja päivähän oli sujunut mukavasti. Iiris oli ollut aamun ennen kuin liike aukeaa, niin tolkusti Saulin mukana pyöriä huoltamassa,  Moona ja Muusa eivät olleet moisesta touhusta välittäneet vaan olivat menneet takatiloihin nukkumaan. Päivän neidit olivat olleet sitten nukkumassa toimistossa, kun kaikki asiakkaat eivät varmaankaan tykkää iloisista vastaan ottavista spanieleista, jotka kerjäävät rapsutuksia ja herkkuja. Mutta syy koirien töissä olemiseen oli, että Iiris aloitti agilityn jatko-kurssin, ja kun tuota välimatkaa nyt kaupungin ja kodin välille vuoden takaisen muuton myötä tuli n.40km, niin eipä sitä juuri kehtaa useampaan otteeseen ajella, mutta on hyvä nytten kun  Saulilla on uudet liiketilat ja koirat pystyvät olemaan siellä mainiosti.

Niin ne Iiriksen Agi-treenit sujuivat hyvin, pientä muistuttelua aluksi molemmille, emännälle ja koiralle. Mehän ei Iiriksen kanssa talven aikaan olla käyty ollenkaan treenailemassa esteitä, syksyllä viimeksi (emännän laiskuutta, mutta eiköhän sitä taas tästä) Nyt otettiin sitten rengasta, keinu, puomi, kepit. putki ja hyppyjä. Rengas tuottaa edelleen töitä, Iirishän tulee kaikista muista raoista, mutta ei itse renkaasta, mutta saatiin sitten kumminkin kaksi todella hyvin onnistunutta hyppyä renkaasta. Ja keinuahan Iiris rakastaa, siis siitä on ihan mielettömän hauskaa keinulla, täytyy todella paljon hillitä sen vauhtia, mutta kontakti alueen se muistaa kumminkin hyvin. Ja puomi on myös Iiriksen suosikki, ja siellä toteutuu kontakti kanssa hyvin. Kepit eivät mene ihan vielä pujotellen, harjoitusta vaan enemmän, niin eiköhän se siitä. Ja putki ja hypyt menevät hyvin. Lopuksi mentiikin Iiriksen kanssa pieni rata, ja se meni todella hienosti, ja siihen olikin mukava lopettaa treenit. Mitä huomasin muutosta viime syksystä, niin Iiris lukee paljon enemmän minua, eli minun täytyy ruveta opettelemaan ohjausta enemmän ja kehon liikkeitä ( ne oli pikkusen hukassa, koirahan osaa, mutta tuo ohjaaja!!!!!) Iiriksen tekemät virheet johtuivat täysin minun ohjaamisesta, näyttää seuraavan tarkkaan minun kehon liikkeitä, että mitä viestitän, joka on tietenkin älyttömän hyvä asia, mutta sittenkun on tämmönen tohelo joka antaa vaikka minkalaisia viestejä, nooh...jospa minäkin vielä oppisin että en omalla taidottomuudellani pilaisi tuota mielettömän motivoitunutta ja oppivaista pikku-koiraa.

Vielä palatakseni viime viikonloppuun, me ei sitten mahduttu mukaan Petäjäveden mejä-kisoihin. Treenikaverimme Maija ja Titta pääsivät mukaan, ja Titallahan meni mukavasti, sai avo2 tuloksen 39 pisteellä (vähästä oli ykkös tulos kiinni, mutta Titasta oli ollut se jäljeltä lähtenyt pupu niin houkutteleva) Maija ja Titta olivat olleet sitten avo luokan kolmansia, että kyllähän sieltä pokaali oli sitten kotiin tuomisina, Onnea vielä kerran Maijalle ja Titalle!

Nyt täytyy allekirjoittaneen ruveta valmistautumaan töihin ilta-vuoroon, koiruudet saavat jäädä kotiin rauhassa nukkumaan.