Santeri suoritti VAHIN Hyväksytysti

Kainuun Hirvikoirayhdistys ja Pihlajavaaran erä järjestivät VAHI kokeen elokuisena iltana. Ylituomarina Jouko Heikkinen. Keskiviikkona urakoitiin jälkiä ihan helteisessä kelissä, Vahi-jäljen tekeminen on nopeampaa ja mukavampaa kuin mejä-jäljen, vaikka jälki onkin pidempi ja useammalla kulmalla ja makauksella, mutta tuomarin osuus liputetaan näkyvästi, ja puolet jälestä ei merkata sitten ollenkaan.

Kun oltiin metsästyskortit ja hirviluvat näytelty, päästiin alkupuheisiin, jotka oli pikaisesti käyty ja päästiin arpomaan maastot, Santerin arpa vei päivän toiselle jäljelle (Karisensuolle)ja tuomariksi Jouko Heikkinen.

Jäljen opas osoitti 100 metrin alueen, mistä jälki pitäisi löytää, jälkihän on lähdetty 5metriä ojan penkalta, ja koiran täytyy se löytää. Katselin tuulen suuntaa, pyöritti aikalailla, mutta katsoin kuiteskin mistä vähänkään tullaan tuulen alapuolelta. Vähän matkaa kerittiin tulla, kun Santerin nenä löysi jäljen, se osoitti sen niin selvästi ja poika oli niin varman oloinen, että sanoin empimättä tuomarille, että tästä lähtee, ja niin napsahti aikakello sitten käyntiin, jos ei olisi 50 metrin päästä alkanut merkkinauhat tulla, oisi voitu Santerin kanssa palata vielä etsimään jälkeä, mutta kello ois käynyt koko ajan. Mutta ei tarvinnut pikku-poika jäljesti niin määrätietoisesti, ja sieltähän ne merkkinauhatkin sitten tulivat, oikeastaan ei tarvinnut tuntea suurta helpotustakaan, kun Santeri meni niin varman oloisesti. Pikku-pojan perässä oli mukava mennä, pojan jäljestys vaan paranee, Ensimmäisen makauksen Santeri nuuhki ja merkkasi jalkaa nostamalla, tultiin ensimmäiselle kulmalle, joka oli katko, ei mitään ongelmia, poika nappasi heti jäljen pään, sitten tuuli vissiinkin painoi jäljen parin metrin päähän, poika meni siinä ihan jäljen suuntaisesti. Toisella makauksella Santeri käveli vaan sen ylitse. Toinen kulma sujui myös ongelmitta, ja siinäpä tuomari toivotteli sitten hyvää matkaa ja kertoi, että siihen mennessä oltiin 15min kulutettu, ja 1 kapula pitää tuoda.

Niinpä jatkoimme matkaa Santerin kans kahdestaan, tuli ensimmäinen makaus, Jee, nyt ainakin se 1kapula löydetty! sitten tultiin suolle, ja katsoin kun hanhen jälkiä oli ympäristö täynnä, Santeri innostui hanhen jäljistä, jouduin vähän aikaa rauhoittelemaan poikaa, ja kehottamaan jälkeä, poika rauhoittui kun rauhoittuikin ja jatkoi jäljestämistä, ja kuulin sitten jäljentekijöiltä, että siinä oli ollut vielä katkokulma, Santeri selvitti siis senkin. Ja matka jatkui, sitten tuli alue jossa näkyi selvästi että marjastajia oli ollut myös liikenteessä, teetti Santerilla jonkin verran tarkastusta, ja kohtapa tultiin makaukselle, hieno ja helpottava tunne! Toinen kapula taskuun. Hoksasin viimesen kulman, sitten tuli piitkä suon ylitys, jossa oli myös viimeinen makaus, kolmas kapula taskussa, sitten tultiin metsän reunaan ja ajattelin että nyt vois alkaa olla sorkkakin jo lähellä, ja niinpä melkeinpä heti oltiinkin sorkalla, JIHUU!!! Huuhdeltiin sorkkamiehelle sitten että sorkalla ollaan, ja voi sitä onnentunnetta minkä työn pikku-poika teki , meillä meni 40min, ja jälki oli 1800 metriä pitkä, että ihan reippaan pituinen jälki. Huokastiin vähän Santerin kanssa, ja sittenpä Santeri nappasi sorkan suuhun ja kantoi sen autolle.

Harmillisesti muilla ei ollut mennyt niin hyvin, vaan Santeri oli illan ainut Hyväksytysti suorittaja. Nyt meillä on Santerin kanssa oikeus osallistua syksyllä HIRVI-J kokeeseen.

Santeri uimasillaan