Niin se vaan ensimmäinen työviikko alkaa olla loman jälkeen takana päin (huomen aamulla täytynee käydä vielä muutama homma hoitamassa). Juu, äkkiä on kyl päässy rutiniin takasin, olo on kuin ei ois lomalla ollutkaan:D))

Äkkiä se sit kolmen viikon loma oli takana päin, loman viimeisinä päivinä ajeltiin vielä Iiriksen kanssa Muhoksen suunnalle Irkku-Mirkkusen sukulaisia moikkaamaan. Paikalle oli tullut myös Iiro-veli "huoltajansa" Hiljan kanssa. Päivää vietettiin mukavasti ulkoillen ja Jaanan ja Timon maukkaita ruokia nauttien. Ja sitten kauhiassa ähkyssä kotiin ajellen. Nytpäs sitten odottelemmekin noita Oulun/Muhoksen porukoita tänne päin. (jos luette tätä, niin Saukonvaellus olisi täällä päin 23.9, se on mukava pieni muotoinen tapahtuma, vaellusmatkat vaihtelevat kunkin kunnon mukaan, ruvetkaahan suunnittelemaan!)

Sunnuntaina on sitten Kajaanissa noutajien järjestämä mejä-koe, huomen aamulla töiden jälkeen jälkiä tekemään ja sunnuntaina Iiris pääsee sitten jäljelle. Käytiin viikolla vielä yhdesti jäljellä, ihana nähdä miten Iiris nauttii jäljellä olosta, on se vaan innokas jäljestäjä. Jälki meni todella hyvin (siis aivan liian hyvin, saapa nähdä miten mennään sitten kokeessa, kun harjoitus onnistui noin upeasti, jollain tuntuu taas peikko nostelevan päätään, pitäisi todellakin ruveta luottamaan koiraan!!:D)) Iiris meni jäljen tarkasti jäljen päällä, kulmatkin mentiin ilman tarkistuslenkkejä ja haparointeja, ja katkokulman selvitti helposti, ja kaikki makaukset merkkasi erittäin tarkasti ja hyvin (yksi makaus oli meillä hirvien makuu paikalla, ihan kokeilu mielessä, että mitäs Iiris siitä tuumaa, eipä näyttänyt ongelmia tuottavan) Vauhtia neidillä oli, ja hihnan toisessa päässä ei paljon jarruja laiteltu, mutta eipä näyttänyt vauhti tarkkuuteen vaikuttavan. No intoa ja haluahan Iiriksellä näyttää riittävän. Ja ihanaa!! Iiris kantoi taas sorkan autolle, ja nyt oli vielä pitkä matka, kun kaato oli meillä melko kaukana tiestä, mutta emännän epäillyistä huolimatta pikku-neiti kantoi niiiiiin ylpeänä sorkkaa koko matkan.

Otin yhtenä iltana meidän lenkkeily polun varrelta kuvia, alkoi ihanasti usva nousta ja pikkuisen jo ruska näkyä. Nytten on ollut iltaisin tosi ihania lenkkeily ilmoja, on saanut ihailla luonnon kauneutta (no on jotain todella inhottavaakin tullut HIRVIKÄRPÄSET!!! yök ne on todella inhottavia ja niitä on nyt paljon!!!) Moona on jaksanut olla mainiosti mukana lenkillä, eipä juuri olla nytten kotiin jätetty, kun vanha rouva jaksaa niin hyvin. Koirat ovat nauttineet täysin siemauksin metsässä olosta nytten, kun ei ole enää liian kuuma.