Pyhännän mejä-koe

Oltiin Iiriksen kanssa viikonloppuna Pyhännällä mejä-kokeessa. Ja tämähän oli toinen kerta meille molemmille, Jaanalle vielä SUURI kiitos! että päästiin osallistumaan kokeeseen.

Lauantaina oltiin jälkiä tekemässä, ja jouduin/pääsin tekemään voittajaluokan jälkiä, mutta hyvin selvisin, eihän se niin vaikeaa ollutkaan ja mukava oli sitten päästä myös seuraamaan minkalaista työtä voittaja luokan koiruus tekee.

Itse kokeeseen sitten. Starttasimme Iiriksen kanssa numerolla 1, olisi voinut luulla että ensimmäisenä päästäisiin vähän viileämmällä menemään, mutta lämmintä oli 22 astetta kun siirryttiin jälelle, oli siis tukalan kuuma, ei käynyt tuulenhenkäyskään.

Iiris oli intoa täynnä jäljelle pääsystä ja hyvinhän neiti lähtikin ( sitten kun päästiin lähtemään, meillä oli harjoitus arvostelija mukana, jolle tuomari päätti ruveta piirtelemään kaavioita ja selostamaan jotakin 5-10 minuuttia, kun koira oli tuotu jo jälen päähän, Iiris kiljui ja teki kahden metrin loikkia, kun ei voinut käsittää että miksi ei pääse jälelle, häräsi kyllä kysymys, että oliko oikea paikka ruveta pitämään paleveria?) Mutta kokemusta ja oppia kaikki. Iiris eteni todella hyvin, maasto oli kyllä hyvin ojanen, sai ainakin pomppia ojien yli, välillä oli niin isojakin ojia, että sai miettiä että mitenköhän sitä pääsee tuostakin yli, koira voi kyllä uida mutta entäs itse, mutta hyvin selvittiin.(mutta on voinut kyllä olla näky kun olen rämpinyt ojien yli, ei tullut seurattua miten muu porukka selvisi, kuivan näköisiä olivat kumminkin) Eli Iiris eteni hyvin melkein toiseen kulmaukseen asti, jollon kuuntelin että emolintu rupesi huutelemaan, ja Iirishän lähti katsomaan, niinpä siinä tuli hukka, ja Iiris palautettiin jäljelle takaisin ja siinä samassa rytäkässä meni sitten se toinen kulma ohi jolloin makaus jäi merkkaamatta. Loppu meni taas hyvin, vaikka koira oli todella kuumissaan ja väsyneen näköinen, seurasin huolestuneena että jaksaakohan raukka loppuun asti, ja jaksoihan se ja pupu löytyi. Hienon työn pikku-neiti teki, kyllä siitä voi olla niiiin ylpeä!

Eli tulos oli avo 2 36 pistettä. Oli hyvää kokemusta meille molemmille, nyt tiedän että siinä vaiheessa kun näin että Iiris lähtee jäljeltä olisin voinut käskeä Iiristä jäljelle heti, seuraavalla kerralla osaan sitten toimia. Elikkä hyvä oli että tämäkin kokemus tuli.

Iiriksen koeselostus: Koira tietää hyvin metsään menon tarkoituksen, nuuhkaisee lähtömakauksen ja lähtee etenemään sopivaa kävelyvauhtia maavainua käyttäen. Jokaisella osuudella pari pientä tarkistuslenkkiä, joista toisen osuuden määrätietoinen poistuminen johti hukkaan. Ensimmäisen makauksen merkkaa selvästi pysähtyen, kulma selviää vaivatta. Toista kulmaa oikaisee vähän, jolloin makaus jää merkkaamatta. Kaadon löytää ja jää nuuskimaan. Toisen osuuden lähes loppuun erinomaista jäljestystä, koiran ollessa kiinni huippupisteissä.

Oli oikein antoisa viikonloppu, ja mukava oli taas tutustua uuteen porukkaan. Ja Iiriskin pääsi tutustumaan Iirikselle uuteen koirarotuun ( amerikanakita) ensin Iiristä jänskätti hirveästi ja sitten kun uskoltautui nuuskimaan, niin heti ruvettiin sitten leikkimään.

Ja illalla Iiris jaksoi vielä vesileikkejä Moonan ja Muusan kanssa.