Kevään ensi merkit tulivat tänne vesisateen muodossa, sunnuntai yönä oli vielä kunnon lumipyry ja maanantaina sade tuli vetenä, jonka seurauksena on märkää ja todella liukasta, jäälle ei voi mennä, kun sen päälle on tullut vesi ja pihassa ja jalkakäytävillä ei pysy pystyssä, et sillein....melkeinpä toivoisin jo lumisadetta:)) Niin ja Kajaanin pallohalli on myös märän lumen painosta romahtanut, ja tässä jännityksellä seurailaan mikä pallohallin kohtalo tulee olemaan...

Mutta vaikka kelit huononi, niin lenkkeilyä emäntä ja koiruudet tarvitsevat (muuten ei olla bikini kunnossa kesällä:)) Ja pohdiskelin tiistaina, että mihinkäs lähdettäis, hiihtämään jos lähtisi, pitäisi suksien pohjiin laittaa vesikelien voiteet, niin ja jäällä ei taitaisi vesikelin voiteet auttaa, vois olla vesisukset parempi:D)

Mutta...lumikengillähän pääsee mainiosti menemään metsässä, niinpä koiruuksien kanssa lähdettiin meidän omalle lenkille, joka ollaan tässä muutamien viikkojen aikana tarvottu tuonne metsään. Ja voi, edelleenkin saa olla todella tyytyväinen lumikenkiin, ei todellakaan mikään tyhjä ostos.

Meidän lenkin varrella oli ollut yöpyjiä, teeriparvi oli yönsä viettänyt meidän polun varrella, kieppejä oli monia, että aikamoinen parvi oli siinä yöpynyt, ja kylläpä spanielin hännät heilui, kun innoissaan tutkittiin teerien jätöksiä, on se vaan niin ihana näky, kun spanieli on aidosti innostunut.

siellä tipi on nukkunut...

Iiris tutkimassa kieppiä

Muusa ja Iiris nuuskuttelemassa

Ja nähtiinhän me myös nämä yöpyjät sitten kun noustiin vaaralle päin, tuossa meidän lenkin varrella näyttää aina olevan monenlaista elämää, pupujen jälkiä, hirvien jälkiä ja lintuja, siinä pysyy spanielin mieli virkeänä. Ja emäntä voi sitten katsella sitten ihania vaaramaisemia, siellä kummasti arkiset asiat unohtuu...

Kotiin tullessa täytyi sitten Musu suihkutella, kun sen verran oli onnistunut lumipalloja turkkiinsa keräämään, Musu ei kyllä itse ollut yhtään sitä mieltä, että suihkuttelu ois tarvinnut...Ja Iiris sitten kiltisti jonotti omaa vuoroaan suihkussa, josta minä olin sitä mieltä, että se on tarpeetonta, kun ei ollut pallon palloa, mutta pikku-neiti oli päättänyt, että häntä täytyy myös suihkuttaa, ja ei auttanut kun sitten vähän korvanlehtiä suihkutella, niin sitten vasta Iiris lähti suihkusta onnellisena pois, ihme kaveri:D)) mutta helpompi tietenkin näin...täytyy nauttia, että toinen koirista tykkää suihkusta. Muusan ilme oli kyllä hyvin paljon puhuva, tais miettiä, että hölmö kakara kun ei älyä piileskellä, vaan tulee itse väkisin suihkuun:D)Ja Iirishän muuten myös saunoo,  istuu lauteilla meidän kanssa, ja täytyy sitten komentaa pois, kun näyttää kuuma tulevan. Saap noille neitokaisen tempauksille aina naureskella...

Täs on vielä yksi sen "oudoista" tavoista, Iiris kerjää kaalia, ja istuu niin kauan kun saa tai kaali on laitettu pois. Laitan aina koirille ilta-ruokaan kaalia, ja muutaman kerran on jäänyt kaali pöydälle, ja tässä yhdesti jätin koiruudet syömään ja menin katsomaan telkkaria, ja Musu tuli sitten jonkin ajan kuluttua "kiittelemään" ruuasta ja rupesi pötköttelee jalkoihin, ja vähän aikaa meni, et hoksasin, et missäs pikku-neiti? ja siellä se nätisti istui ja tuijotti pöydälle kaalia:)) Moonahan meillä oli myös kovasti kaalin ystävä, kun rupesin laittamaan kaaliruokia, niin varmasti Moona ilmestyi paikalle, ja liekkö Iiriksellä Moonalta peritty tapa:D) Muusa syö myös kaalia, mut nostelee ne ensin lattialle ja syö lihan ensin ja sitten viimeiseksi kaalit, mutta muuten ei kelpaa.