Iiris aloitti sitten viimeviikolla juoksunsa, ja täytyypä sanoa ettei neitokainen olisi niitä voinut paremmin ajoittaa. Ei vaikuta meidän mejä-kokeisiin ollenkaan (mikäli siis päästään niihin kokeisiin mihin haaveilemme). Ja mukavastihan ne menee ohi ennen kuin lomani alkaa. No nyt täytyy sit pitää neitokaista paremmin silmällä ja muistaa ottaa ne housut pois ennenkuin päästää Iiriksen ulos ( juu-u..huono muistisuuttakin on ollut ilmassa, ja housu vahinkoja on tullut:))

Muusa pääsi tänään jäljelle ( Iiriksen kanssa pidän juoksu-tauon, neitokainen saap potea ihan rauhassa, liekkö itse samaa mieltä...)

Ensin mentiin Satun Heta-cockerin kanssa ( mentiin ensin jäljen päähän, jolloin saman aikasesti tuli ihan hillitön vesikuuro, ja kun näytti pahasti ukkoskuurolle, niin eikun takasin autoon odottomaan että menee ohi, manailtiin sitten kun sadevaatteita ei ollut mukana, lähtiessä paistoi aurinko ja ei ollut sateesta tietoakaan, mutta se on tätä suomen kesää:)) No lopulta päästiin sitten jäljelle, Heta oli ensimmäistä kertaa, ja hyvinhän se meni.

Sitten oli Muusan vuoro, Musuhan on käynyt kerran keväällä. Alku innostus näytti lupaavalle! jäljen alkuun päästin ja Muusa haisteli kiinnostuneena, mutta sitten päätti, että hitsi tuolla pusikoissa voi olla vaikka lintuja! Palautin jäljelle ja opastin jonkin matkaa lyhyellä hihnalla, ja sitten kauheasti kehuja kun lähti itse etenemään jäljellä ( Muusa näköjään tarvitsee kehuja rohkaistuakseen etenemään) ensimmäinen osuus olikin sitten palauttelemista jäljelle. Ensimmäiselle kaadolle päästiin ( välissä oli käyty ojassa uimassa ja todettu et se on mukavaa puuhaa, tänne vois jäädä pidemmäksikkin aikaan, mikä jälki?! )) ensimmäiselle makaukselle laitoin maksanpaloja, ja silloin pystyi näkemään ajatuskuplan mitä spanielin päässä liikkui: siis täällähän on ruokaa!?jep jep.. tätähän jälkeä kantsii seurata, ruokaahan voi löytää lisää! Toisella osuudella Musu todella hokasi ton jälki jutun ja meni todella hienosti siitä eteenpäin, jäljen vierestä lähti parit linnut, mutta Muusa  pysyi  hienosti jäljellä. Oli mukava seurata kun meidän veteraani teki niin iloisesti töitä, ja koirasta kyllä näkyi, että se nautti! Ja sehän se kaikkein tärkeintä on!

Täytyy ruveta käymään Muusan kanssa enemmän jäljellä, pysyypähän veteraaninkin mieli virkeänä! Ja täytyy tehdä johonkin helppo kulkuiseen maastoon pieni jälki Moonallekkin, on kiva nähdä mitä meidän vanhus moisesta hommasta tuumaa.

Kotiin tullessa olin ihanasti märkä, mutta ilokseni totesin, että meillä ei ollut satanut ja pyykit olivat säilyneet narulla kuivina.