Iiris Voi1 44pistettä kerhonmestaruuden toiseksi paras

Elikkä semmoisella tuloksella aloitettiin sitten voittaja-luokka, siis niin paljon enemmän mitä uskolsin toivoa, tulosta lähdettiin hakemaan, mutta että ykkös tulosta heti! Nyt täytyy alkaa uskoa, että Iiris osaa ihan oikeasti jäljestää! On tuo meidän pikku-neiti sitten aivan uskomaton pakkaus! Ja eihän Iiris jäänyt kumminkaan voittajasta kuin pisteen päähän, onnea meidän treenikaverille Titalle, joka oli päivän mestari. Kovatasoisessa porukassa oltiin, minä en kyllä hetkeäkään ollut kilpailemassa kerhonmestaruudesta, kunhan nytten sen tuloksen sais...Ja kylläpä oli taas ihan uskomaton tunne, kun sitä Iiriksen nimeä ei alkanut tulla...ja sitten kaksi nimeä jälleen jäljellä...ja sieltähän se Iiriksen nimi sitten tuli. Mutta onnea oikein paljon myös Karalle ja Kirsille(Iiris ja Kara tulivat tasapisteille, mutta luulen että Iiriksen paremmat makauksen merkkaamiset ratkasivat) ja Väinölle ja Kaisalle ja Ronille ja Jesperille! Ja tietenkin kaikille mukana olleille! Oli mukava viettää viikonloppu hyvässä seurassa! Ja Kirsin kanssahan me saatiin hyvin lauantai päivä kulumaan:D))

Mutta sitten siihen kokeeseen: Iiris sai viimeisen jäljen, ja kun oman jäljen opastamisesta ja purkamisesta olin selvinnyt, olin oikeastaan ihan rento ja silloin ei enää jännittänyt (jännitti ihan hulluna oman jäljen opastus, mutta onneksi olin merkannut sen niin hyvin, niin se onnistui hyvin). Mutta kylläpä rupesi jännitys nousemaan pintaan, kun mentiin Iiriksen kanssa jäljen päähän odottelee vuoroamme/tuomaria. Ja niin sitä taas lähdettiin ( alku metrien aikana kävi taas monesti mielessä, että onko sitä todella osallistuttava näihin kokeisiin, kun jännittää niin paljon, että hyvä et muistaa hengittää) Ja Iirishän lähti hyvin etenemään, katkokulma teetti sitten töitä, Iiris rengasti ja rengasti, ja katsoi välillä minua että mitä ihmettä?Ja ei ihme, kun tätähän neiti ei ollut koskaan tehnyt, harjoituksissahan se lintuparvi lähti silloin sieltä katkokulmalta, jolloin se jäi arvoitukseksi. Mutta löysihän Iiris jäljenpään kumminkin ja niin matka jatkui, itse olin jo kyllä matkan aikana ihan sekaisin kulmista ja makauksista, ei ollut mitään hajua, missä mennään, vaan tuntu että ollaan taivallettu monta kilometriä ja vaikka kuinka kauan ( vaikka eihän se todellisuudessa näin ole, mutta kyllä se itse koetilanteessa tuntuu) Viimeinen kompastus kivi meinasi Iirikselle tulla sitten vesiojaan, kani oli siellä pari metriä ojasta eteenpäin, ja kun oli lämmin aurinkoinen keli, ja Iiris oli ihan kuumissaan ja alkoi olla väsynyt, niin se näytti että siihen ojaan jää, mutta sieltä se nousi tarpeeksi juotuaan ja lähti etenemään suoraan kanille, huh! ( onneksi oltiin harjoituksissa tehty yhdesti, että kaato on heti ojan jälkeen)

Iiriksen koeselostus: Iiris aloittaa haistelemalla lähtömakauksen. Etenee kulkien jäljellä, tehden kuitenkin useita tarkistuksia jäljen molemmin puolin. Makauksista Iiris merkkaa ensimmäisen, toisen ja neljännen. Kulmat Iiris selvittää omatoimisesti. Toisella kulmalla ollut katkos aiheuttaa pitempää selvittämistä, selviten siitä kuitenkin omatoimisesti. Kaadolle Iiris pysähtyi ja nuoli. Tuomarina Eino Jämsä.

Laitanpa tähän vielä sen edellisen kokeen koeselostuksen myös, kun sitä en ole muistanut aikasemmin laittaa: Iiris ohjataan jäljelle. Ensimmäisen osuuden Iiris jäljestää rauhallista vauhtia ihmetellen ja runsaasti tarkistuksia tehden. Ensimmäinen makaus merkataan ja kulma tarkasti. Toisella osuudella tarkistukset vähenevät ja vauhti kasvaa. Toinen makaus merkataan ja kulma laajoilla lenkeillä-Kolmannella osuudella jäljestysvauhti on jo reipasta kävelyvauhtia ja osuudella tehdään vain pari pientä tarkistusta. Kaadon omistaa nuuhkien ja sille jääden. Hyvää jäljestystä aloittelevalta koiralta. Hyvä koiran ja ohjaajan yhteistyö. Tuomari Satu Savolainen-Pulli.