Kainuun hirvikoirayhdistys ja Pihlajavaaran Erä järjesti VAHI-kokeen  (Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskoe) Pihlajavaaran maastoissa. Vahi-jälki on pitkä verijälki (n.1,6-2km), jossa on 2 x katkokulmaa(15m matka jota ei ole veretetty) ja 2 x 90 asteen kulmaa ja viisi makausta. Koiran ohjaajalta vaaditaan metsästyskortti ja hirvikoe ammuttu, nämä vaatii viranomaiset, kokeeseen osallistujasta menee tieto viranomaisille ja tarvittaessa täytyy olla käytettävissä jäljestystehtävissä (esim.kolarihirvelle/peuralle)

Koe alkaa sillein , että koiran on etsittävä jäljen lähtökohta, ohjaajalle osoitetaan 100m kohta tiestä, ja jälki lähtee ojan pientareelta, siinä ei ole makausta, vaan sieni on veretetty ja lähdetty vetämään, kun ohjaaja tulkitsee koiransa löytäneen jäljen, hän ilmoittaa tuomarille, että tästä ja siitä lähtee samalla aika käyntiin, jolloin tuomari ja jäljenopas tulevat mukaan. Alussa ei saa vielä näkyä merkkinauhoja, mutta kun jälkeä on menty jonnin matkaa, alkaa näkyvästi merkitty osuus, tämä sen takia, että tuomari voi seurata koiran työskentelyä helpommin, tuomari ja opas tulevat koirakon mukana toiselle kulmalle asti, johon mennessä koiran on täytynyt selvittää katkokulma ja 90 asteen kulma, ja makauksia 2 kpl, mikäli koira ei makauksia merkkaa tässä vaiheessa, niin tuomari pyytää sokko-osuudelta tuomaan makauksien merkkikapulat. Toisella kulmalla sitten merkkaukset loppuvat ja alkaa sitten ns.sokko-osuus, tässä vaiheessa tuomari arvioi, että pystyykö laittamaan koirakon jatkamaan matkaa, onko siis aikaa kulunut liikaa, että onko mahdollisuuksia keritä ajanpuitteissa sorkalle, kokonaisaika minkä saa käyttää on 60min. Ja tässä vaiheessa tuomari kertoo myös, että täytyykö matkalta tuoda merkkikapuloita (merkkikapuloissa on päivämäärä, makauksen numero, ylituomarin nimikirjaimet) Ja sitten tuomari toivottaa hyvää matkaa, ja lähtevät oppaan kanssa takaisin, ja koirakko jatkaa matkaa.

Sokko-osuudella on sitten 1kpl katkokulma ja 1kpl 90 asteen kulma ja 3 makausta ja tietty kaadolla sitten se sorkka. Sorkkamies on piilossa sorkanläheisyydessä, joka ilmoittaa sitten tuomarille koirakon saapumis ajan. Tässä jonnin verran Vahi-jäljestä, miten olen itse asian ymmärtänyt, moni on ollut asiasta kiinnostunut, niin tässäpä sitten vahi-kokeen kulusta omin sanoin kerrottuna. Ja Vahi-koehan on sitten hylätty/hyväksytty, pisteitä ei jaella.

Elmerin kanssa päästiin pärekankaan maastoon, ja tuomarina meillä oli Jouko Heikkinen. Elmeri oli taas intoa puhkuen lähdössä töihin, kun sai työvaljaat päälle, nenä haki heti autosta päästessään, että missä jälki Minulle osoitettiin alue mistä jälki pitäisi löytyä, katselin tuulen suuntaa mistä kohden lähden koiraa viemään, menin ojan yli  metsään, tiestä n.5m, ja annoin Elmerille käskyn etsi jälki. Tätä en ollut Elmerin kanssa harjoitellut ollenkaan, että vähän jännitti myös itseä, että miten osaan sitten tulkita koiraa, mutta kyllähän sen sitten Elmeristä näkyi heti kun jälki löytyi. Sitten ilmoitus tuomarille, ja tuomari ilmoitti minulle kellon ajan (se oli 9.00), ja niin lähdettiin matkaan, Elmeri tapansa mukaan liina kireällä ja minun kättä venyttäen, voi sitä helpotuksen tunnetta kun ensimmäinen merkki tuli vastaan, oltiin siis oikealla jäljellä, vaikka kyllähän sen Elmeristä tietysti näki, mutta silti kai sitä kaipaa itselleen lisävahvistusta

Lisää sydämentykytyksiä tuli sitten jonnin matkaa kuljettua, jätkän häntä alkoi vispaamaan katajapuskien kohdalla sillein, että oli vähän muut hajut mielessä, siinä sitten pyörittiin jäljen molemmin puolin, mietin siinä, että missä vaiheessa komennan, mutta sitten ajattelin, että antaa tehdä töitä ja ratkaista itse tilanteen, minusta hiljainen ja äänetön suoritus on paras suoritus. No aikamme pyörittyämme, Elmeri lähti jatkamaan jälkeä Huh huh... (ei kumminkaan menty liinankaan mittaa jäljen sivuun, ja tuomari sanoi jälkikäteen, että siinä oli tuoreita jäniksen jälkiä) Tulee ensimmäinen makaus, jätkä menee ihan sivusta ohi, ensimmäinen kulma on katkokulma, joka kääntyy vasempaan, poitsu selvittää kulman rengastaen hyvin. Ja taas mennään makauksen melkein päältä, mutta kuono ei laskeudu alas. Tulee tuomari osuuden viimeinen kulma, meille toivotetaan hyvää matkaa, aikaa on mennyt 15min ja tuomari pyytää tuomaan yhden merkkikapulan.

Ja niin me jatketaan Elmerin kanssa kahdestaan matkaa, jännittävää, mutta kumminkin luotto koiraan on kova. Tulee makaus ja Elmeri näyttää minulle, että kato täällä on joku kapula, huokaisen, että Jes! edelleen ollaan jäljellä. Kapula taskuun ja matka jatkuu, tullaan hiekkatielle (mökkitie) Elmeri katsoo minua, ihan kuin miettien, että tuonnekko? en puhu mitään, ajattelen itsekkin, että mitäs nyt?mutta sitten Emppuli menee kuiteskin määrätietoisesti tien ylitse ja jatkaa sieltä jäljestystä ja minä vakuuttelen itselle mielessäni, että ei koira noin jäljestäisi jos oltaisiin jo ihan eksyksissä, tullaan todennnäköisesti katkokulmalle koiran työskentelystä päätellen, siinä tulee sitten lisää sydämentykytyksiä, kun Elmerin häntä alkaa pyöriä sillein kun on saanut linnusta hajun, siinä annan sitten tiukan jälkikomennon, Elmeri katsoo minua vähän aikaa, että eikö millään, mutta sitten päättää, että jaahas ei sitten ja selvittää tiensä jäljelle ja taas mennään, tässä vaiheessa en kyllä ihan varma ollut, että ollaanko oikealla jäljellä, mutta ei auttanut muu kuin mennä kiltisti koiran perässä ja luotta edelleen Elmeriin, ja taas tullaan tielle, mutta Elmeri ylittää sen jälleen määrätietoisesti, että ei auttanut kuin uskoa siihen, ja sitten tulikin toinen makaus, voi mikä helpotuksen tunne! Kyllä Elmeri osaa, emännän vaan täytyisi uskoa siihen enemmän, ja tuon makauksen jälkeen sitten kyllä luotinkin ihan täysin Hoksasin viimeisen kulman, ja sitten rupesin jo ajattelemaan, että mehän suoriudutaan tästä, sitten tuli viimeinen makaus, ja taas Elmeri hämmästeli kapulaa siellä, kaikki kapulat olivat löytyneet, vaikka yksi tarvitsikin löytyä. Kelloa en ollut uskoltanut katsoa ollenkaan koko matkalla. Ja sitten tultiin sorkalle, JES JES!!!! Mahtava tunne!!! Siihen tuli sitten sorkkamies ja ilmoitti, että kellon on 9.30, hups puolessa tunnissa, en kyllä jarrutellut juurikaan Elmerin menoa tuolla sokko-osuudella. Elmeri otti sorkan suuhunsa ja niin sitä lähdettiin kävelemään autolle, ja poika oli niin polleana sorkastaan, esitteli sitä niin ylpeänä kaikille, ja kävi esittelemässä autojen luona tuomarille ja oppaallekkin, kyllä oli niin onnellisen näköinen koiruus. Elmerin kanssa oli jälleen upea tunne olla jäljellä, on se vaan ihan mielletön poika!!! Ja nyt luotan siihen todellakin!!!

Jäljestämiskokeen pöytäkirjasta: Jälkitehty :14.30. Koe alkoi :9.00 Koe päättyi: 9.30. Sääolosuhteet:Pilvinen. Tuuliolosuhteet: Heikko

Arvosteltavat kohdat: A)Lähtö: Erinomainen B)Jäljestämishalukkuus:Erinomainen C)Jäljestämisvarmuus:Hyvä D)Työskentelyn etenevyys:Erinomainen E)Kulmauksien,makauksien ja katkojen selvittämiskyky:Erinomainen F)Kaato:löytyi

Kokeen kulku: Jälki löytyi erinomaisesti. Tuoreita riistanhajuja, jotka koira merkkasi ja jatkoi määrätietoisesti jäljelle. Ei merkannut makauksia alkuosuudelta, aikaa käytetty 15min. Jatkaa toiselle osuudelle, täytyy tuoda merkkikapula. Kapuloita löytyy 3 kpl.

Kokonaissuoritus: HYVÄKSYTTY

Tuomarina Jouko Heikkinen

Nytten ollaan Elmerin kanssa yksi VAHI-osuus suoritettu, tämä oikeuttaa meidät osallistumaan sitten myös HIRVI-J kokeeseen, ja mikäli saadaan toinen Vahi-osuus suoritettua ja HIRVI-J koe läpi niin sitten Elmeristä tulisi käyttövalio hirvenjäljestykseen, mutta päivät ovat erilaisia ja koira ei ole mikään kone. Mutta mukava ajatus on se, että päästään lumien tulon myötä osallistumaan hirvikokeeseen, se oli mukava koemuoto, Iiriksen kanssahan me se suoritettiin ja Iiris tykkäsi siitä valtavasti, koiralle se on kumminkin mieluinen tehtävä olla ihan aidon elukan perässä. Kyllä Iiriskin oli vaan aikamoinen tyttö, kun suoritti nämä kokeet, Iiris oli meillä ajatuksissa mukana jäljellä ja onnea tuoden. Iiriksen pois menon myötä itselläni hiipui jäljestämis into sekä harrastus into, mutta on se löytynyt nyt takaisin, Iirishän rakasti jäljestämistä koko sydämellään.