Nyt päästiin vihdoinkin Iiriksen kanssa treeneihin (pari viime kertaa on mennyt emännän sairastellessa mönkään) Ja täytyy olla todella tyytyväinen meidän pikku-neitiin, Iiriksellä on vissiinkin kevättä rinnassa, esiintyi aivan upeasti (rinta rottingilla ja pää ylpeästi pystyssä, ja niin leuhkana että oli kasvanut ainakin kahden koiran verran, ja katseli oikein ympärilleen et:" näettekö minut, ihailkaa nyt" Jos nauttisi noin paljon näyttelykehässäkin esiintymisessä, niin olisipa ilo esittää sitä, täytyy siis lähteä kokeilemaan.